Voiko olla ihanampaa hetkeä kuin se, että työviikko on takana, hommat hoidettu ja viikonloppu alkamassa. Auton nokka kohti kotia, tie sateesta märkä, ruskaiset puut notkumassa romanttisena talojen kyljissä, luoden maalaisidylliä parhaimmillaan.

Loikin jalat märkänä ystävän puutarhassa, poimien maahan pudonneita omenoita, iso pussi kotiin vietäväksi, marmeladin teko mielessä. Olin jo aiemmin saanut marja-aronian marjoja ja päätin kokeilla aivan uutta reseptiä, omassa päässä keksittyä tietenkin. Olen joka syksy kehittänyt ihan uuden ja oman marmeladi reseptin, ja joka kerta on tullut niin niin hyvää. Talven sunnuntaiaamuisin on ihana levittää sitä paahtoleivän päälle tai uunituoreelle croissantille.

Kotiin päästyäni jään hetkeksi harjaamaan portailta siihen liiskaantuneita haavanlehtiä. Keksin kuin tekosyyn ulkoiluttaa itseäni edes hetken, saada raitista ilmaan pölyisiin keuhkoihini. Kaikki huijauskeinot ovat sallittuja mietin, ja lähden vielä vesisateeseen kiikuttamaan roskapusseja ja noutamaan postia laatikosta. Sitten ruokakassit sisään, villasukat jalkaan ja kynttilöitä sytyttelemään. Aah miten ihanaa on tulla kotiin, ja kun tietää että edessä on koko viikonloppu.

Pienen pohdinnan jälkeen alan kuitenkin tekemään marmeladia jo nyt, en malta odottaa, että pääsen näkemään mitä tällä kertaa syntyy. Keitän jäiset aroniat, kuorin kasan omenoita ja lisäänpä joukkoon romminlopunkin pullosta, jonne se jäi, kun valmistin joululikööriä pihamme kirsikoista. Naapurin vanha täti kertoo vieläkin näkevänsä mielikuvia siitä pelosta, kun oli nähnyt ikkunastaan minun kiikkuvan keittiöjakkaralla eräänä sunnuntaiaamuna kirsikkapuussa alla. Miten iso ilo on saada jouluna ojentaa hänelle pieni maistiaispullo joululikööriä sekä marmeladi.

Maistelen lusikalla keitostani ja jälleen onnistuin. Tällä kertaa marmeladin väri vain on punainen, aronian värinen. Nostan kattilan jäähtymään ja istahdan pienen siivouksen jälkeen sohvalleni. Jalat ylös, lautasella muutama ihana voileipä ja lasi viiniä.... eikä aikaakaan, kun väsymys hiipii kehooni. Elämä on pieniä iloja.