Aamulla maisema on usvainen, hiiren hiljainen ja kuulas. Peura pomppii pellon laitaa ja häviää metsään. Pyrähdän juoksuun, aamulenkille ja nautin ympäröivästä rauhasta. Miten ihanaa on asua maalla.
Pikkulinnut kuistillani, kurkkivat tyhjiin kukkapurkkeihin, riippuvat lyhdyn nokassa ja keikkuvat kastelukannun varressa, joka syksy ne saapuvat ilmoittamaan, että kota on aika hankkia talipalloja. Jos ei mitään tapahdu, ne tulevat kurkkimaan ikkunasta asuntooni, viestittävät että haloo jotakin on unohtunut.
Rantakaislikossa lipuu hiljakseen joutsenemo poikasineen, vieläkö ennättävän kasvaa muuttoikään, toivon niin.
Vene paikoillaan, vain odottaen uutta matkaa, aaltojen tanssia kylkiään vasten, taas ollaan menossa...elämän tarkoitus.
Kotikylän uljas vanha kirkko, niin paljon nähnyt, saatellutkin, surrut ja iloinnut, uskollinen kylävanhus.
Satamaelämää, levollista, rauhoittavaa, vie ajatukset omille teilleen.....
Rakennan syksyksi oman alttarini. Toivottaa tervetulleeksi kotiin matkoiltani, on hyvä palata.
Kommentit