Miten ihanaa on syvän työuupumuksen jälkeen alkaa saada jälleen voimiaan takaisin. Tunnen kiitollisuutta jokaisesta hyvästä tunteesta, vaikka todellisuudessa on surullista, että jaksaminen ja ilo elämästä on pitänyt näin kadottaa. Sellaista elämä vain välillä kuitenkin on.

Kesälomalle jäädessäni, yksi vakio juttuja on pistäytyä kirjastoon ja lainata kassillinen kirjoja. Mikä nautinto ajatella lomapäiviä omalla terassilla kirja kädessä, aikaa vain lukea loputtomiin. Tai valvoa aamuyöhön vain lukien. Rakastan lukemista ja tarinoita, matkaa jonnekin pois tästä todellisuudesta, omasta arjesta. Siksi pettymys olikin sitten suuri, kun totesin, että uupumukseni olikin edelleen niin vahva, että lukemisesta ei tullut yhtään mitään. Aivoni ei kerta kaikkiaan kyennyt omaksumaan lukemaani, en jaksanut ajatella edes helppoakaan tekstiä, yksikin rivi oli liikaa, uusi asia ja ajatus. Aivoissani oli kuin pysyvä lukko päällä. Suretti ja raahasin lopulta ihanat kirjani takaisin kirjastoon. 

Syksyllä edelleen sama jatkui, en jaksanut lukea, en edes lehtijuttuja, en mitään. Hypistelin kirjoja, kannoin joitakin edelleen kirjastosta kotiin, mutta sain palauttaa ne myöhemmin takaisin, lukemattomina. Pelotti, jaksanko koskaan enää lukea, voinko koskaan enää nauttia kirjoista. Samalla tiesin, että kysymys oli vain siitä, että aivoni olivat puolellani, ei vielä ne sanoivat, et ole vielä valmis kaikkeen siihen, on vielä levättävä, nautittava silmillä, korvilla ja sielulla, hoidettava sisintään muulla tavalla. Äänikirjoista sain väliaikaista lohtua, joku muu luki minulle työmatkoilla, ja sain vain kuunnella tarinoita ajellessani läpi syksyisten kauniiden maisemien.

Nyt on sitten vihdoin koittanut hetki, kun jonkinasteinen lukeminen on onnistunut ja tuottaa nautintoa, se on niin suuri ilo. On ihanaa tervehtiä pitkästä aikaa lukemaansa, imeä sitä kaikkea sisuksiin kuin raikasta ilmaan keuhkoihin. Aivoni jaksoivat jälleen käsitellä, pureksia, niellä, ja nauttiakin. On kuin uudelleen opettelisi kävelemään, tai lukemaan, nautiskelen jutun sieltä ja täältä, maistelen ja ihastelen, iloiten.

On hyvä nähdä, miten kehomme on meidän puolellamme, että yhtä vahvasti kuin se alkoi lähettää hälyytyssingnaaleita loppuunpalamisesta, haluaa suojata meitä, niin yhtä lailla se puhkeaa uuteen voimaan, kun on sen aika.

15591371_10209947443017204_3541473956301