Miten vaikea on välillä, tai useinkin hyväksyä juuri se polunpätkä missä on sillä hetkellä menossa. Miten herkästi on tyytymätön juuri tähän päivään, näihin asioihin ja tähän elämän tilanteeseen. Mielessä häämöttää unelmat ja toiveet, tai sitten muistot jostakin mikä oli sitä parasta ja jonka haluaisin takaisin. Joskus pienet odotuksetkin häiritsevät onneamme juuri tässä ja nyt; sitten kun saan sen remontin tehtyä, sitten kun saan uudet työpaikan, sitten kun saan painoni pudotettua ja nautin itsestäni jne.....tuntuu, että aina on tämän hetken onnesta ja tyytyväisyydestä jotakin hukassa, tai saamatta. 

Itse elän juuri nyt syvää väsymyksen aikaa. Väsymys, joka ei tunnu helpottuvan millään, kun aika menee suurimmaksi osaksi nukkumiseen, tai siihen, että on koko ajan äärimmäisen uupunut. On vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että tuntuu kuin kaikki päivät ja asiat vaan lipuisivat ohitseni, ilman että jaksan olla niissä läsnä. Tunnen juuri tuota samaa tyytymättömyyttä tähän päivään, tähän elämän tilanteeseen ja odotan että tulee parempaa. Teettää töitä löytää hyvää tästä vaiheesta, joka jostain syystä nyt on minun vaiheeni, minun elämäni. Löytää halua asettua juuri tähän väsymykseen, siihen mitä se minusta haluaa ja tarvitsee, olla sen puolella ja pitää siitä huolta, että otan sen osaksi elämään juuri nyt. Mieli seikkailee niin helposti kaikessa muussa mitä elämältä ja arjelta odottaisi, mitä kaikkea haluaisin tehdä tai saavuttaa. 

Opettelen juuri nyt nauttimaan vähemmästä, pienistä asioista, kauneudesta ympärilläni. Opettelen olemaan kiitollinen siitä, että tämä väsymys opettaa minua näkemään sitä kaikkea, mitä ehkä en näkisi, jos tahtini olisi nopeampi. Opettelen pysähtymään, katselemaan, nauttimaan väreistä ja kuvista, kaikesta siitä mitä jaksan katsella tai kuunnella. Siitä, että jaksan sytyttää kynttilät ja istua ja katsella maisemaa ympärilläni, kuunnella hiljaisuutta....hiljaisuutta jota voisin kuunnella juuri nyt loputtomiin. Opettelen suomaan itselleni luvan nukkumiseen, jos uni on se, mitä kehoni nyt eniten kaipaa, ja jos se on lääke millä jaksan huomiseen. 

Elän sivuraiteilla ja ehkä on nyt vain sen aika....

DSC_0115.jpg