Loman kolmas viikko alkaa lähestyä loppuaan, ja tahtomattaan miettii, että kohta se on ohi. Miten sitä ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi, niin kun ei kesääkään. Olenkin välillä ajatellut, että jos kesä olisi edes muutaman kuukauden pidempi, se ei tuntuisi niin kilpajuoksulta ja vaativalta. Ei tarvitsisi ennättää kaikkea muutamassa kuukaudessa; laittaa puutarhaa, hoitaa sitä ja nauttia siitä, ehtiä matkustaa ja lomailla, nauttia rannalla olosta, joutenolosta, mattopyykkäyksestä, lukemisesta baden badenissa, marjojen keruusta ja hilloamisesta, mitä sitten mieliikin tehdä. Kesän lyhyys luo jonkinlaisen paineen olla tehokas, ei ole hukattavissa yhtään kaunista kesäpäivää....lopulta vain huomaa - se meni jo.

Hyvä kesä, mikä on hyvä kesä, mistä se koostuu. Loppujen lopuksi yksi parhaimmista kesistäni oli se, kun juuri ennen loman alkua autoni ei mennyt katsastuksesta läpi, korjaamoa sai odottaa loman loppuun saakka, ja lomarahatkin upposivat auton korjaamiseen. Ensin todella harmitti, tuntui ettei mitään voi tehdä, ei missään käydä, että täällä nyt vaan nökötän kotosalla ja vielä aika pennittömänä. Vasta kun loman alkupäivinä olin fillaroinut päiväsyöttämään ystäväni hevoset, ja poljin kotiinpäin mitä kauneimpien kesäniittyjen keskellä, sekä katselin Inkoon ihanan merenranta kylän, tajusin että tässähän minulla on jo kaikki. Muistin miten monilla purjehdusmatkoillamme olinkaan haikeana katsellut juuri samanlaisia pieni merenrantakyliä ja miettinyt, että voi kun tuollaisessa voisi asua tai kesiään viettää. Tajusin että nyt minulla on se kaikki, ihan tässä nenäni edessä, kesä omassa kesäparatiisissa. Niin kului lomaviikot ihanassa omassa puutarhassani loputtomiin lukien, tai laiturin nokassa kirja kädessä, souturetkillä aamuvarhaisella tyynellä merellä, pääskysten kirmaillessa ympärillä, tai ilta myöhällä eväskori kanssa rannalla, viiniä siemaillen ja mansikoita syöden, tai fillaroidessa ympäri kaunista Inkoota. Olin levänneempi kuin koskaan palattuani töihin, enkä tarvinnut autoani, en matkustamista, en juuri rahaakaan kuin mitä ruokaan meni. Se oli kaikkien aikojen paras kesäloma! Olin niin levännyt, niin täynnä uutta voimaa ja iloa kesästä, niin valmis palaamaan töihin. En tuntenut edes haikeutta kesän päättymisestä, sillä olin syönyt koko mansikan. 

Elämä onkin opettanut minulle niin monissa asiassa yhden tärkeimmistä läksyistä, onni löytyy itsestä ja omasta puutarhasta. Sinne on vain välillä aikamoinen matka löytää.